torstai 11. huhtikuuta 2013

Pitkä viikonloppu Lapissa - ja paluu arkeen

Heippahei! Vietin vastikään pitkän viikonlopun Ylläksellä perheen kanssa. Reissu meni - yllätys yllätys - pitkälti hiihtämisen merkeissä. Pitkäkin viikonloppu voi riittää hyvin pään nollaamiseen. Sekin auttoi, että ei ollut nettiyhteyttä ja uutisistakin katsoin lähinnä vain Pohjois-Korean tuoreimmat uhittelut. Mikä parasta, aurinko porotti yhtä soittoa - onnistuin muuten käräyttämään nenäni!


Ylläs taustalla.

Hiihtokilometrejä kertyi satakunta yhden kokonaisen ja kahden puolikkaan päivän aikana. Yhden päivän pyhitin siskoni kanssa vain laskettelulle, joka oli rankempaa kuin muistin. Kahdeksan tuntia mäessä ja olin ihan finito. Pisin hiihtomatka oli lauantaina, noin 50 km. Mietin, että se on kyllä aika maksimi / päivä, jotta hiihtäminen pysyy vielä mukavana eikä mene rehkimiseksi. Mentiin suht reipasta vauhtia, mutta pidettiin taukoja latukuppiloissa.

Todistetusti olen ollut myös mäessä.

Perhe ja oikeastaan koko sukukin on himohiihtäjiä. Olen hiihtänyt itsekin pikkunaperosta lähtien. Tosin en ole saanut aikaiseksi raahata suksiani Helsinkiin, joten nykyisin hiihdän vain, kun käyn vanhempien luona ja pohjoisessa. Haluan, että liikkuminen on vaivatonta, joten en millään viitsisi mennä ladulle esimerkiksi bussilla tai kävelemällä monot jalassa kilometrikaupalla. Helpompaa lähteä vain juoksemaan kotiovelta.


Reittejä oli valtavasti, tässä vain murto-osa.

Hiihto on kyllä hieno laji - rasittaa kivasti montaa osa-aluetta vartalossa ja halutessaan voi hengästyäkin.  Kutsukaa vaan keski-ikäiseksi keskipohjanmaalaiseksi mieheksi, mutta minusta on kiva hiihtää keskellä ei mitään! Nyt kun olen saanut hieman lihasta varteeni, hiihtäminen on vielä paljon mukavampaa kuin aiemmin - asento pysyy paremmin kasassa yms. Vielä kun on isäni mestarillisesti voitelemat sukset, niin kyllä kelpaa. Hyvät sukset on minusta muuten tosi tärkeät! Lipsuvilla tai nihkeillä suksilla tappaa taatusti innon.

Ladut olivat aivan upeassa kunnossa.

Jännä juttu muuten, että lomalla tulee usein jotenkin plösö ja turvonnut olo, vaikka olisi liikkunutkin. Se johtuu varmaan tavallisesta poikkeavasta ravinnosta. Itsekin sorruin herkutteluun tuon tuosta. Niinpä heti kotiutumista seuraavana aamuna säntäsin salille - ai että mikä ihana olo tuli sen jälkeen, kun oli treenannut ja palannut tuttuun välipalaruokavalioon eli rahkaan, puuroon ja hedelmiin. Seuraavat päivät ovat menneet hölkän ja pumpin merkeissä.  Tosi nopeasti sitä siis palautui kuitenkin normaaliin olotilaan, vaikka ensin maanantaina tuntui, että jalat on ihan vetelät ja pohkeet laskettelusta jumissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti