25 km talvisessa Lauttasaaressa

Tervehdys!

Blogi on ollut viime aikoina hiljainen. Valitettavasti tilanne on nyt sellainen, että muut asiat ovat menneet sen edelle. Toivottavasti kiire ja stressi pian loppuu ja ehdin lähiaikoina kirjoittaa aktiivisemmin. Mielessä on ihan hirveästi asioita, joista haluaisin blogata.

Tässä pikainen katsaus 25 kilometrin juoksuun, jonka taitoimme Helsinki Running Crew -porukkaan kuuluvien juoksijoiden kanssa sunnuntaina. Olen aiemmin juossut yli 20 kilometriä muutaman kerran, mutta tämä on luultavasti se kaikista pisin ja takuulla ainakin talviennätys. Olen siis suorituksestani kyllä ylpeä. :)

Todistusaineistoa - yhä hengissä juoksun jälkeen.

Juoksimme Lauttasaaressa ehkä noin viiden asteen pakkasessa. Reitti oli suunniteltu oivallisesti: 10 km + 10 km + 5 km ja kaikki kolme lenkkiä kulkivat eri reittiä. Niinpä matka meni uusia ja vaihtelevia maisemia ihaillessa ja niitä näitä lörpötellessä. Pidimme kaksi parin minuutin tankkaustaukoa.

Juoksu tuntui siltä kuin pitääkin tuollaisella matkalla – ei vaikeuksia mutta silti sopivan rankkaa. Erityisesti pohkeet ja hiukan myös lonkankoukistajat alkoivat kiristyä loppua kohden ja vaihdoin nastakengät normaaleihin viimeiselle vitoselle. Uskon, että pohkeiden kiristymistä aiheutti ennen kaikkea se, että nastakengät olivat vasta toista kertaa jalassa ja jalka ei ole vielä tottunut askellukseen niillä. Seuraavana aamuna pohkeet ja koukistajat olivatkin aika jumissa, mutta se johtui varmaan myös siitä, että kiirehdin juoksun jälkeen hirveää vauhtia töihin enkä juuri ehtinyt venytellä.

Pitkät juoksumatkat ei ole aiemmin olleet jotenkin mun juttu. Kuten aiemminkin olen sanonut, juokseminen on mulle enemmänkin pään selvittämistä, ei itseni ylittämistä tai äärirajojen kokeilua.
Nyt kuitenkin taisi käydä niin kuin mulle usein käy eli nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun huomasin, että pystyn juoksemaan ilman erityisiä vaikeuksia tuollaisen matkan talviolosuhteissa, niin mieleen hiipi ajatus, että kenties sitä maratonia voisi joskus yrittää. Toisaalta kun osa tuosta porukasta jatkoi 25 km:n jälkeen vielä toiset 25 km, niin ajattelin, että minusta ei kyllä ikinä olisi moiseen eikä varmaan maratonillekaan. :)

Mutta jätän sen harkittavaksi tulevaisuuteen. Se vaatii sitten jo harjoittelua ihan kunnolla, ja nyt ei välttämättä ole oikea tilanne siihen ja ambitiot on ehkä enemmän salin puolella.

Tässä nämä nyt on – mun uudet nastalenkkarit!

Ihme on tapahtunut. Löysin viimein nastalliset juoksukengät! Nämä on suomalaisvalmisteiset Sarva Xero 2 W:t. Koko on 36, ja tilaa jää kärkeen turhan paljon, mutta onneksi lesti on kapea ja kengät tuntuvat jalassa napakoilta. Ne myös tuntuvat keveiltä mutta ei kiikkeriltä. Ulkonäkö väreineen on minusta ihana. Vielä en osaa sanoa mitään, kuinka toimivat ovat käytännössä. Toivotaan nyt oikein hemmetin liukasta, että pääsen testaamaan! :) Kun tulin eilen kaverin luota ja meinasin vetää ympäri, hihkaisin ilosta, että niillehän voi tulla jopa käyttöä tänä talvena. Toivottavasti lumi pysyy.

Pistin samalla kunnolla ranttaliksi ja ostin myös uuden juoksutakin. No oikeastihan tämä on hiihtotakki, mutta oli tarjouksessa ja olen iät ja ajat juossut hiihtotakilla vähän kireämmillä pakkasilla. Merkkikin on sama kuin edellinen hiihtotakkini: Björn Dählie. Tietääkö kukaan muuten, mitä eroa on ylipäätään hiihtotakilla ja talvikeleihin sopivalla juoksutakilla?

Ostopäätökseen vaikutti myös raikas ja kenkiin matsaava väri. Se tuo myös vähän uutta mun treenivärirepertuaariin, joka koostuu lähinnä pinkistä, mustasta, oranssista ja turkoosista.

Vingutin vieläkin lisää pankkikorttia ja ostin nämä herkullisen väriset treenikengät salille, Nike Air max fusionit. Limeltä kuvassa vaikuttava väri on oikeasti pikemminkin keltainen. Vähän isot nämäkin, mutta menettelee.
 

Uudet treenivaatteet on suuri ilo. Tykkään kierrellä urheilukauppoja ja vaan katsellakin vaatteita ja hakea ideoita omaan pukeutumiseen. Itse myös koen, että juokseminen ja salilla käyminen on sen verran halpoja harrastuksia, että rahatilanteen salliessa voi laittaa pankkikortin laulamaan ja saada uusista treenivaatteista lisäbuustia. En itsekään ostele kyllä mitään superhyperekstasitäjatätävaatteita (paitsi kenkiin panostan), mutta peruslaadukkaita kuteita kyllä.

On mukavampi treenata, kun vaatteet hengittää ja näyttää kivoilta. Siitä saa energiaa, ainakin allekirjoittanut. Jotenkin aina vaivaa, jos on jotain kulahtanutta treenikamaa päällä – tulee vähän löysä olokin. Multa puuttuu tällä hetkellä kunnollinen juoksulakki ja -hanskat, ja hieman kyllä ikävä olo, kun lakki hiostaa, pyörii päässä ja näyttää hassulta.

Millainen kaveri on vaaka?

Heippa!

Joulua ja vuoden vaihtumista on nyt juhlittu ja herkkuja syöty kaksin käsin. Allekirjoittaneellakin meni erityisesti joulu mässäilyn puolelle, mutta mitäpä pienistä ja ähkyä ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa. Joulu on herkuttelun ja rentoutumisen aikaa ja mikä parasta, lomallahan on aina eniten aikaa reippailla. Aattoa lukuun ottamatta treenasin läpi joulun ja välipäivien kevyesti ihan vain, jotta olo ei olisi niin turvonnut ja voisin taas syödä hyvillä mielin lisää.

Juhlakauden päätyttyä moni nousee vaa'alle ja kauhistelee lukemia. Ei kannata kuitenkaan panikoitua. Muutamassa päivässä ei ehdi tehdä vielä mitään tuhoa, ja lisäkilotkin ovat usein pääasiassa nesteiden kertymisestä johtuvaa turvotusta. Kannattaa elää muutama päivä normaalia elämää ja mennä vaa'alle uudelleen, niin mielenrauha palaa. :)

En kuitenkaan suosittele vaakaa suureksi ystäväksi, sillä lukemia ei voi tulkita yksioikoisesti ja muutaman päivän sisällä paino saattaa vaihdella parikin kiloa. Paino ei myöskään kerro kunnosta: surkeakuntoinen voi olla kevyt kuin höyhen ja painava loistokunnossa. Ja lihashan myös painaa hieman enemmän kuin läski.

Huomasin käydessäni pitkästä aikaa vaa'alla, että olen menettänyt muutamassa kuukaudessa pari kiloa painoa. Syy lienee siinä, että olen juuri parin kuukauden ajan vähentänyt raskasta salitreeniä ja keskittynyt aerobiseen ja bodypumppiin. Niinpä lihasmassa ei ole ainakaan kasvanut – päinvastoin, olen varmaan ehtinyt jo harmikseni hieman menettää sitä.

Lohtajalla treenaamassa joululomalla.

Itse suosittelisin vaatteita tai mittanauhaa mittariksi vaa'an sijaan / lisäksi, jos haluaa kiinteytyä tai pudottaa painoa tai jos haluaa hankkia lihasmassaa. Kunhan osaa suhteuttaa niiden kertomat asiat tavoitteisiin. Jos haluaa laihtua ja kiinteytyä, mutta housut kiristävät vyötäröltä sekä jenkkakahvat pursuavat, on väärällä tiellä. Jos taas tavoittelee lihasmassaa ja treenaa kovaa salilla ja paita alkaa olkapäistä tai housut reisistä kiristää, suunta on luultavasti oikea. :)

En nyt kuitenkaan haluaisi liikaa hölistä painosta ja vaa'asta. Jotenkin tähän vuodenaikaan alkaa tulla korvista ulos kaikki laihduttamispuhe ja erityisesti inhoamani sana kesäkunto. Toki on hyvä, jos halutaan parantaa terveyttä, mutta miksi sen pitää olla niin usein projektiluonteista? Parasta olisi, jos hyvinvoinnista pidettäisiin huolta aina. Silloin ei haittaisi, jos toisinaan repsahtaa eikä tarvisi epätoivoisesti yrittää päästä kuntoon parissa kuukaudessa.

No, ajatus harhautui aiheesta, mutta ei se mitään. Huomenna yritän käydä kaupungilla katsomassa vielä pari paikkaa, jos niitä nastakenkiä löytyisi ja ehkä uusi juoksutakki. Toivottavasti sitten viimein voisin esitellä uusia menopelejä blogissa!