Juoksemisen ihanuudesta

Moikka!

Tämä aihe pälkähti päähäni tänään aamulenkillä ennen töitä. On ollut kaikenlaista pientä murhetta ja mietittävää - tuntui, että se aamulenkkiin kuluva tuntikin olisi pitänyt käyttää niiden asioiden ratkomiseen. Onneksi kuitenkin lähdin liikkeelle - nimittäin onnistuin ratkomaan monta ongelmaa siinä yhden lenkin aikana ja asiat alkoivat asettua oikeisiin mittasuhteisiin. On se juokseminen vaan mahtavaa, ongelmat ratkeavat kuin itsestään, vaikkei edes käytä juuri aikaa niiden miettimiseen. Se on se endorfiini, raikas ilma ja musiikki varmaan. Ja jollain tapaa kaikesta turhasta riisuttu yksinkertaisuus. On vain oma keho ja tarkoituksena ainoastaan juosta tietty reitti.

Aloin miettiä, että jos olisin mennyt salille, olisiko sillä ollut samaa vaikutusta jo treenin aikana. Salilla on joskus vaikea olla, jos on stressaantunut ja ajatukset muualla. Ei silloin välttämättä kykene tekemään täysipainoista suoritusta. Salin hyvä puoli normiolossa on tosin se, että siellä ei voi ajatella mitään muuta - pitää keskittää kaikki ajatukset ja voima, että rauta nousisi. :)  Jälkeenpäin olo on tietysti lähes poikkeuksetta energinen ja ajatus kulkee.

Vanha lenkkikuva Vanhankaupunginlahdelta.

Kaikki liikunta kyllä selkiyttää ajatuksia ja parantaa järjenjuoksua. En usko, että pystyisin elämään ilman liikuntaa ainakaan onnellisena. Joskus spekuloin mielessä, että en tiedä, mitä tekisin, jos liikuntakyky menisi. Tietysti myös työn takia kunnosta huolehtiminen on mulle aivan ehdoton keino pitää itseni selväjärkisenä ja hyvävoimaisena. Hektisessä työssä ja informaatiotulvan keskellä monesti asiat jää pyörimään mieleen työpäivän jälkeenkin ja on vaikea rauhoittua, mutta kun ampaisee lenkille tai salille, kaikki unohtuu tai vähintään asettuu niille kuuluviin mittasuhteisiin.

Alla kuvissa yhden suosikkireittini maisemia. Näissä silmä lepää ja mieli kevenee.

Arabianrantaan päin Vanhankaupunginlahdelta.

Vanhankaupunginlahti.

Vanhankaupunginlahti.

Mitäs muuta. No, mulla on ollut kuluvalla viikolla vaikeuksia päästä kiinni takaisin liikuntarytmiin. Juhannuksena tuli herkuteltua niin paljon, että sen jälkeen iski toivottomuus, että kaikki työ on valunut hukkaan - vaikka toisaalta sain vahvistuksen sille, että voin paljon paremmin, kun syön terveellisesti ja liikun. En ehkä olis voinu enää päivääkään elää sellaisella herkuttelulinjalla. Puuro ja rahka kunniaan! Sairastin viikolla myös pienen oksennustaudin, joten tuntui, että en saa palautetttua itseäni normirytmiin lainkaan. Nyt vasta alkaa olla olo, että pöhötys ja turvotus on ohi ja olo hilattu kutakuinkin juhannusta edeltävälle tasolle.

Tällaisia mietteitä tänään. :)

Vatsalihakset esiin

Moikka!

Nyt tartun kesäkeleillä ajankohtaiseen aiheeseen eli vatsalihaksiin. Itselleni on nyt tullut jokin outo kiinnostus vatsalihaksia kohtaan. Ne ei ole ollu mulle mitenkään supertärkeät tähän saakka, vaikka tykkään kyllä vatsatreenistä. Ehkä kesä on tehnyt sen, että nyt kun vatsallakin on mahdollisuus nähdä auringonvaloa, niin olisi kiva, että paketti olisi kasassa.

En ole todellakaan paras puhuja tästä aiheesta, koska en meinaa saada vatsalihaksia millään näkyviin ja pitäisi saada rasvaprosenttia reippaasti alaspäin. Haluaisin hieman erottuvat vatsalihakset. Se vaatii tajuttoman tiukkaa treeniä ja supertarkkaa ruokavaliota - mutta ei se toki mahdotonta ole, vaikka siltä välillä tuntuukin. :) Kaikilla on tietysti omat tavoitteensa, eikä sen todellakaan tarvitse olla pyykkilauta. Ilman sitäkin hyvät vatsalihakset on tärkeät paitsi treenaamisessa myös ihan vaikkapa ryhdin ja erilaisten vaivojen välttämisen takia. Tsemppiä kaikille erilaisissa vatsalihasprojekteissa oleville - lopussa kiitos seisoo! Vaikka eihän treenaamisessa koskaan mitään varsinaista loppua ole, vaan jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittymistä, pitkä ja hikinen tie. :)

Tässä kuvien avulla kerrottuna lyhyesti vatsalihasten saamisen tärkeimmät pointit - lähinnä siis siitä näkökulmasta, miten ne saisi piirtymään esiin. Itsestäänselvyyksiä, mutta kertaus ei ole pahasta.

1) Rasvan vähentäminen kehosta ruokavaliolla

Tämän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, tämä on oikeastaan se kaikkein tärkein juttu. Mikään reuhkiminen kuntosalilla ei auta, ellei ruokapuoli ole kunnossa: erittäin terveellinen ravinto, jotta rasva vähentyy kehosta eli rasvaprosentti alenee ja lihakset piirtyvät näkyviin rasvakerroksen alta. Kannattaa pitää säännölliset ateriavälit, niin ei sorru iltaisin ahmimiseen ja herkutteluun, sillä sellaisella touhulla on turha edes uneksia pyykkilaudasta.

2) Rasvanpoltto aerobisella liikunnalla

Toisin sanoen juoksua tai muuta aerobista treeniä, jolla rasva palaa ja rasvaprosentti hilautuu alaspäin. Rasva palaa tietysti koko kropasta, eikä ole mahdollista kohdentaa rasvanpolttoa vatsaan. Rasvaprosentin pitää olla todella alhainen, jos mielii saada aikaan vatsalihasten erottautumista.

3) Vatsatreeni

Toisin sanoen voimaharjoittelu lihasmassan kasvattamiseksi unohtamatta syviä vatsalihaksia. Kannattaa tehdä ylipitkien sarjojen sijaan todella tehokkaita liikkeitä, jotka oikeasti tuntuu polttona. Esimerkiksi rutistus jumppapallon avulla siirtämällä sitä jaloista käsiin on oiva liike (kirjoitan joskus toiste mielestäni hyvistä vatsaliikkeistä). Kannattaa muistaa, että vatsalihastenkin pitää saada lepoa kehittyäkseen. Itse teen varsinaisen tiukan vatsalihastreenin 2-3 kertaa viikossa.

Pitäisi itsekin vaan tiukentaa selvästi vatsatreeniä ja kiinnittää todella huomiota ruokavalion pieniinkiin yksityiskohtiin. Olen hieman jämähtänyt tässä suhteessa omalle mukavuusalueelle ja yritän tällä kirjoituksella tsempata itseänikin. Ensin ajattelin, että postaan oman vatsakuvani ja julkinen nöyryytys saisi minutkin tarttumaan toimeen, mutta onneksi tulin järkiini enkä tehnyt niin. :)

Mietin muuten, että kävisin testaamassa keskivartalon vahvistamiseen tarkoitetun Les Millsin CXWorxin. En vain tiedä, miten saisin sen mahdutettua aikatauluihin, koska en olisi valmis luopumaan yhdestäkään viikon pumpista, lenkistä tai kuntosalitreenistä. Anyway, jos käyn, niin kerron sitten, millaista oli.

Ehdin varmaan kirjoittaa seuraavan kerran vasta reilun viikon päästä, koska olen suurimman osan ensi viikosta reissussa. No, tämä teksti on erityisen ajankohtainen juhannuksena, kun grilliherkut ja löhöily vaanivat itse kutakin, myös allekirjoittanutta.

PS. Siitä rasvaprosentista, nythän on ollut julkisuudessa tämä laulaja Graig Davidin treeni-into, näkyy kuvassa Instagramissa. Onko tuolla miehellä lainkaan rasvaa kehossaan?!

Uudet menopelit lenkkipolulle

Moikka!

Nyt on vierähtänyt turhan kauan edellisestä kirjoituksesta. Mulla on jokin blokki sen lupaamani vatsalihasjutun kanssa, en vaan saa ajatuksia kirjattua järkevään muotoon. Annan sen hautua viikonloppuun ja kirjoitan nyt uusista juoksukengistäni. Ostin ne tänään. Jes! Jännä juttu muuten, että heti kun ostaa uudet kengät, edelliset tuntuu vanhanaikaisilta ja kulahtaneilta.

Juoksukenkien löytäminen on mulle melkoisen tuskan takana, koska jalka on kokoa 34-35 ja lenkkareissa koot lähtee usein 36:sta ja nekin on usein loppu. Olen hyväksynyt sen tosiasian, että joudun pääsääntöisesti juoksemaan vähän reilunkokoisilla kengillä. Onneksi juoksukenkiin on hyvä jäädä sentin verran tilaa kärkeen varpaiden eteen, muuten olisin pulassa. Toki netistä voisi helpommin löytää paremmankokoisia, mutta koska mallit koko ajan päivittyy, tykkään vertailla omin tuntemuksin liikkeessä ja kysellä myyjältä tietoja.

Olen yleensä juossut Niken kahdella eri mallilla: Air Pegasuksella ja Vomerolla, mutta nyt ostin Asicsit, Gel Pulse 4. Ne tuntui sopivilta omaan jalkaan, oli kokoa 35,5 ja lestit riittävän kapeat. Ominaisuuksiltaan ne on kuulemma pitkälti samantyyppiset kuin Air Pegasukset.

Tässä uudet:



Ja tässä vanhat:

Juoksukenkiä suositellaan ymmärtääkseni vaihdettavaksi noin tuhannen kilometrin välein tai useamminkin, mutta kannattaa luottaa myös omiin tuntemuksiin. Itse vaihdan noin vuoden välein, vaikka juoksen samoilla kengillä läpi vuoden monta kertaa viikossa ja usein asfaltilla. Tosin olen pienikokoinen enkä siksi kuluta kenkää niin paljon. Voisi silti ehkä useamminkin vaihtaa ja ostaa paritkin lenkkariparit vaihtelun saamiseksi jaloille. Yleensä vaihdan kengät sitten, kun huomaan, että vaimennukset alkaa olla kuluneet ja polvissa yms. alkaa hiukka tuntua. Nyt kävi parilla viime lenkillä juuri niin ja menin heti kaupoille.

Suosittelen panostamaan omiin jalkoihin ja tarpeisiin sopiviin hyviin tossuihin, mutta ei tavallinen peruskuntoilija toki mitään kalleinta hifistelyä tarvitse. Ei ole mitään järkeä juosta itselle epäsopivilla tai huonolaatuisilla kengillä. Juokseminen on niin halpa harrastus, että tärkeimpiä välineitä eli kenkiä kannattaa miettiä, ettei tarvitse vuosien päästä valitella hajalla olevia niveliä. Esimerkiksi todella hyvää iskunvaimennusta pidän tosi tärkeänä ihan jo senkin takia, että joudun tosiaan usein juoksemaan asfaltilla. (Mun uudet kengät oli muuten alun perin 140 euroa, mutta alennusten jälkeen maksoin niistä 80 euroa, jos jotakuta kiinnostaa.)

Tänään liikkeessä myös testattiin, tarvitsenko erityistukea esimerkiksi pronaation takia. Vuosikausia tullut juostua ja nyt vasta selvitin asian laitteessa. Hävettää! Olen aina juossut neutraaleilla kengillä ja ne on tuntunut hyviltä, niin olen järkeillyt, etten tarvitse erityistukea. Usein olen myös vienyt vanhat juoksukengät myyjälle näytettäväksi, koska niistäkin voi päätellä, onko jotain erityisiä kulumia. Ei ole ollut. Testi osoittikin, että neutraalit kengät on oikeat.

Jee, en malta odottaa, että pääsen lenkkipolulle laittamaan uudet menopelit testiin!

Motivaatiota melkein liiankin kanssa

Heippa!

Motivaatiota treenaamiseen on yllin kyllin tällä hetkellä. Voisin olla koko ajan salilla ja lenkillä, pitäis melkein sitoa itsensä kiinni sohvaan - varmaan johtuu myös tästä auringon ja lämmön tuomasta energiasta. Olen pitänyt kaksi lepopäivää Japanista paluun jälkeen ja nekin ihan väkisin. Energian purkamiseksi on pakko kirjoittaa, vaikkei suoranaisesti ole juuri asiaa. :)

Motivaation ylläpitämiseksi harrastan aika paljon haaveilua ja kuvittelua. Ajattelen vaikka, että juoksen kevyesti kuin gaselli lenkkipolulla tai teen hauikset ennätyspainoilla. :) Se toimii. Tällaisen kuvittelun jälkeen ei malta pysyä paikallaan, vaan tekee mieli mennä kokeilemaan käytännössä. Lepopäivinä on aikaa tällaiselle haaveilulle ja fiilistelylle. Voi ikään kuin kerätä energiaa varastoon myös mentaalisella tasolla, ja se jos mikä on tässä hommassa tärkeää.

Intoa on tullut siitäkin, että olen lueskellut paljon liikuntablogeja ja viimein ehdin perehtyä ajatuksen kans myös uusimpaan Fit-lehteen. Ostin myös muutamia kesäisiä treenikamppeita virikkeeksi - suosittelen, jos rahatilanne sallii.

Fit-lehden jälkeen on vaan pakko tehdä jotain.

Niistä viime viikon treeneistä: Pari pumppia ja pari kertaa salin puolella. Siihen päälle parit kevyehköt juoksulenkit. Aika perusviikko siis. Ehkä olisin vähän enemmän halunnut lenkkeillä näillä upeilla ilmoilla, mutta näin tämä nyt meni käytännönkin syistä tällä kertaa. Treeni on purrut tosi hyvin parin viikon tauon takia, niin salilla kuin lenkilläkin. Näköjään se on uskottava, että tauko voi tehdä myös hyvää. 

Selkää treenaamassa.

Selälle lisää kyytiä.

Ettei nyt kaikki olisi ihan treeniä, niin on tällä viikolla myös rentoiltu, niin kuin kuvasta näkyy. Satun kans käveltiin ja kahviteltiin Hakaniemessä lauantaina.

Tämä nyt oli tällainen fiilispostaus. Ensi kerralla todennäköisesti asiaa ajankohtaisesta aiheesta eli vatsalihaksista!