sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksyn uusia juttuja

Syksy on muutosten aikaa, ja minäkin olen vähän fiksannut treeni- ja ruokajuttuja.

Ajattelin nyt syksyllä vähentää treenejä yhdellä viikkoa kohden. Käytännössä koko vuosi on aikalailla mennyt niin, että on tullut tehtyä keskimäärin 6 treeniä / viikko. Nyt on sellainen olo, että tarvitsen aikaa muuhunkin. Esimerkiksi viime keväänä ostettujen Ikean lipastojen kokoamiseen, ne on nimittäin vielä paketeissa. :D Vakavasti puhuen olisi kiva esimerkiksi lueskella ranskaa kotona, nähdä enemmän kavereita, leipoa jne.


Kuvia ei nyt oikein ole, kun en enää laiskuuttani saa salillakaan otettua, mutta mennään vanhoilla kesän selfiellä.





Treeneissä keskityn tuttuun tapaan juoksuun, bodypumppiin ja saliin. Mutta salilla teen tällä haavaa vain vatsaa, pakaroita ja jalkoja. Paljastan nyt hirvittävän salaisuuden: olen treenannut salilla erikseen yläkroppaa (käsiä, olkapäitä, rintaa, selkää) viimeksi kesäkuun lopussa. Bodypumpeissa tietysti tulee nämäkin treenattua, mutta lihaskestävyyden eikä niinkään lihasvoiman kannalta.

Ajattelin jo kesällä, että keskityn hetken siihen, mihin en ole täysin tyytyväinen eli jalkoihin ja pakaroihin siitä huolimatta, että hauis on mun toinen lempilihas. Onneksi olen huomannut, että olen saanut ylläpidettyä bodypumpin avulla voimaa käsissä, rinnassa ja olkapäissä. Pystyn tekemään vähintään samoilla painoilla. Tietenkään voima ei näin kasva ja lihakset lähinnä kiinteytyy, mutta mennään nyt näillä.

Yleisesti ottaen kannatan koko kropan tasaista treeniä jo pelkästään kehon toiminnallisuuden takia, mutta miksei voisi välillä myös keskittyä ongelmakohtiin ja hilata ne ikään kuin samalle tasolle muun kanssa. Omalla kohdallani tämä "ongelma" on kyllä täysin pinnallinen. Jaloissa ja pakaroissa on kyllä voimaa yhtä lailla ellei enemmänkin kuin yläkropassa, mutta ne kaipaavat kiinteytystä.

Todistusaineistoa, että ainakin elokuun lopulla oli vielä vähän hauista jäljellä.

Aloitin Kroatian-matkan jälkeen myös sokerilakon, ja tarkoitus olisi tällä tietoa jatkaa sitä marraskuun loppuun. Se koskee karkkeja, leivonnaisia, jäätelöä yms. Ei siis hedelmiä. Monet kauhistelevat tällaista ehdottomuutta, mutta haluaisin muistuttaa, että nämä ovat hyvin yksilöllisiä juttuja. Itselleni vaan kertakaikkiaan sopii paremmin totaalikieltäytyminen kuin rentous tässä asiassa, kun olen niin helposti koukuttuvaa tyyppiä ja karkit saa aikaan vain pöhöttyneen olon. Sokerilakkoa on takana nyt 1,5 viikkoa ja se on mennyt suht ongelmitta, vaikka kyllähän esimerkiksi töissä tyrkyllä olevat karkit ja suklaat kiinnostaa, en voi kieltää. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että pari kolme viikkoa on vaikeimpia ja sen jälkeen en edes enää muista, mitä lisätty sokeri on.

Onko teillä arvon lukijat nyt syksyllä muutoksia treeneissä tai ruokavaliossa?

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Matkaraportti Kroatiasta

Huomenta!

Heräsin iloisesti neljän tunnin katkonaisten unien jälkeen viideltä, joten mitäpä sitä muutakaan tekisi kuin kirjoittaisi matkaraportin Kroatiasta aamun ensimmäiseksi puhteeksi ennen töitä.  Matkaraportti tietysti on nyt juoksu- ja ruokanäkökulmasta, kun kerran treeniblogista on kyse.

Palasin tosiaan matkalta viikko sitten. Pääasiassa olin Korculan saarella, mutta yhden päivän myös Mljetin saarella ja vajaa kaksi päivää Dubrovnikissa. Oli onnistunut reissu.

Juokseminen rajoittui aamulenkkeihin, koska en oikein löytänyt mitään reittejä, mitä pitkin voisi siirtyä jalan kylästä toiseen mukavasti ja turvallisesti. Väylät oli lähinnä autoille tarkoitettu enkä kokenut autojen seassa juoksemista kovin miellyttäväksi.

Lenkkimaisemia Korculasta.







Yritin kysellä ihmisiltä hyviä reittejä esimerkiksi naapurikylien rannoille, mutta heille tuntui olevan vaikea käsittää, että miksi kukaan ylipäätään haluaisi juosta. No, varmasti niitä reittejä olisi löytänyt, jos olisi nähnyt vaivaa, mutta en toisaalta halunnut käyttää puolta päivästä siihen, että selvitän, missä ja miten juoksen tai että siirryn bussilla ensin johonkin ja juoksen siellä. Halusin kuitenkin tehdä muutakin lomallani.

Lumbardan kylä oli mun lemppari.


Yksi Lumbardan rannoista.


Oli miten oli, ne reitit, jotka löysin aamulenkkeilyyn, oli kyllä tosi kivoja. Kulki pitkin rantoja ja korkeusvaihtelua löytyi. Voin sanoa, että reidet ja pakarat huutaa hoosiannaa, kun juoksee 5 km ylämäkeen, mutta toisaalta onhan se mukava sitten tulla se sama 5 km takas alamäkeä.

Lenkkimaisemia Dubrovnikista:







Voin sanoa, että jaloissa tuntui, kun hölkkäsin tuonne...

 Ja onhan Kroatiassa portaitakin kiivettäväksi:



Mljetin kansallispuistossa kävin tosiaan päiväreissulla ja kävelin siellä reippaasti sellaiset 15 km. Siellä olisi muuten ollut ihana juosta, mutta ei ollut kamppeita mukana. Kuvia kansallispuistosta:





Ilmat oli mukavat, arviolta 25–30 astetta ja aurinko paistoi, mutta meren läheisyyden takia ei liian kuuma kuitenkaan. Minua ei muutenkaan lenkkeillessä kuumuus haittaa, oikeastaan päinvastoin. Jo aamulla oli tosi lämmin ja mulla olikin aina vesipullovyölaukku mukana.

Ruokailusta vielä. Otin sellaiset majoitukset, joissa oli keittiö, ja tein aamupalan ja iltapalan itse. Rakastan kalaruokia ja puhtaita makuja, joten lounaalla tai illallisella nautin aina erilaisen kala- tai äyriäisruuan. Ja oli erinomaista ja terveellistä! Lisukkeeksi otin grillattuja vihanneksia, pinaattia tai vastaavaa. Inhoan sitä oloa, jos lomalla lähtee syöminen käsistä ja turvottaa, joten kaikki ranskalaiset tai muut vastaavat lisukkeena olivat täysin pannassa. Välipaloina söin maukkaita hedelmiä ja pähkinöitä yms. Löysin myös paikallista fitness-leipää, joka olikin täynnä kaikenlaisia siemeniä ja oli tosi hyvää. Pari pahetta kuitenkin itselleni sallin: jäätelöä söin miten halusin ja ruuan kanssa otin tietty lasillisen viiniä.





Yleensä tulen matkalta takaisin turvonneena pallerona, mutta tällä kertaa en. Enkä koe, että olisin jäänyt mistään herkuista paitsi, päinvastoin. Muistan vieläkin, miltä ne kalat ja simpukat valkosipuliöljyssä maistui, nam.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kroatiaan yksinkertaisella reseptillä

Pikainen päivitys. Olen lähdössä muutaman tunnin päästä lentokentälle, määränpäänä Kroatia.

Olen haaveillut pitkään "meditatiivisesta" matkasta, jossa tarkoituksena on vain kuunnella kehoa ja mieltä ilman tarvetta nähdä yhtään mitään. No nyt se on sitten vuorossa monen kaupunkimatkan jälkeen. Lennän Dubrovnikiin ja siitä sitten melkein heti muutamalle pikkusaarelle. Pari vikaa päivää on vielä auki, että mihin meen ja mitä teen.

Minullehan rentoutumista on mitä suuremmissa määrin liikunta ja ulkoilu, joten mukaan lähtevät tietysti lenkkarit ja juoksureppu. Oikeastaan olen ajatellut, että tämä olisi ainakin jossain määrin juoksumatka. Pistäisin reppuun vesipullon, kirjan + bikinit ja tutkisin näin saarta / saaria ja pitäisin taukoa rannoilla ja kallioilla. Olisi kiva myös pyöräillä.




Mutta jos paikan päällä huomaankin, että ei sittenkään huvita juosta sen kummemmin, niin tyydyn muutamiin aamulenkkeihin.

Ei suuria suunnitelmia, ei stressiä. Niin yksinkertaista!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Puolimaratonin tunnelmia

Moikka!

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu! Jäi erittäin hyvä fiilis. Oloni oli ollut pikkuflunssan takia täysin vetämätön koko viikon, mutta perjantaina oli jo selvästi parempi olo ja tapahtuma-aamuna lauantaina olin jo käytännössä täysin terve, vaikka jaloissa hieman painoi. Niinpä lähdin hyvissä tunnelmissa Vuosaarijuoksun tapahtumapaikalle.

Hyvällä fiiliksellä ennen juoksua.

Mulla ei ollut sairastelun takia käytännössä mitään tavoiteaikaa enkä oikein muutenkaan osannut arvioida, kauanko hommaan menisi, koska en ole aiemmin juossut puolikasta, vaikka olenkin juossut käytännössä teini-ikäisestä lähtien muutamia välivuosia lukuun ottamatta. Ajattelin, että jos kaikki menee hyvin, niin alle kahden tunnin aika on mahdollinen, mutta pääasiallinen tavoite oli vain yksinkertaisesti juosta tasaisella vauhdilla kohtuullinen aika niin, että lopussa olisi vielä varaa kiristää. Siis kliseisesti juuri niin, että teen parhaani ja katson, mihin se riittää.

Olin jotenkin niin pihalla aluksi, että ehdin lämmitellä hölkkäämällä hurjat 400 metriä ennen lähtöä...




Kohta mennään.

Heti alussa tuntui tosi hyvältä, ja sain vain lisää virtaa, kun tajusin, kuinka kivoja metsäisiä ja merellisiä reittejä pitkin tämä juoksu kulkee. Katsoin säännöllisesti kelloa ja yritin pitää mahdollisimman tasaista vauhtia. Vaikka tuntui tosi hyvältä ja olisi ollut varaa kiristääkin, niin taoin järkeä päähäni: vaikka nyt menee hyvin, niin muista, että jäljellä on vielä toinen samanmoinen kierros. Matkan puolivälin kääntöpaikkaa lähestyessäni kuulutettiin, että 16 naista on ohittanut kääntöpaikan. Olin ihan, että täh, onko tää totta, että oon niin hyvissä asemissa. Kääntöpaikalla matkan puolivälissä katsoin kelloa ja sain ilokseni huomata, että voin oikeastaan löysätäkin ja pääsen alle kahteen tuntiin. Käytännössä vain täydellinen hyytyminen voisi estää kahden tunnin alituksen, mikä sekään ei tietysti ole koskaan mahdottomuus. Ajattelin kuitenkin, että pistelen menemään suurin piirtein samaa tahtia, kun nyt kerran kulkee.

Tämä oli matkan puolivälin kääntöpisteeltä, kun oli vielä hauskaa. :)

Toinen kierros lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta olihan se huomattavasti raskaampi. Lisäksi moni varmaan juoksi pelkän kympin ja porukka oli siinä vaiheessa jo siinä määrin hajaantunut reitin varrelle, että joskus oli tilanteita, ettei edes nähnyt muita juoksijoita. Toinen kierros oli siis yksinäisempi ja sitenkin tiukempi. Reitin varrella oli kyllä mukavasti ihmisiä kannustamassa ja järjestelyihin osallistuneet kannustivat myös. Jäi mieleen esimerkiksi se, kun pari kilsaa ennen maalia joku mies huusi, että anna mennä vaan samaa tahtia, tulee vielä hyvä aika. Kiitokset erityisesti Joannalle, joka oli kannustamassa ja huoltamassa!

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.55.23. Olin siihen erittäin tyytyväinen, koska en ole millään tavalla lahjakas juoksija, vaan vähän tönkkö suolapatsas ja lenkkeilyni perusta on sinnikäs takominen tai melko hidasvauhtinen lönköttely. :) Tämänhetkinen juoksukuntonikaan ei ole parhaasta päästä. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että pystyin pitämään tasaista vauhtia läpi matkan ja juoksu tuntui koko ajan suht hyvältä, vaikka jälkimmäinen puolisko olikin melko raskas.

Maalissa!

Täytyy nyt katsoa, josko syksyllä osallistuisi vielä johonkin toiseen juoksutapahtumaan, mutta se jää nähtäväksi.