Tappotahtista lomatreeniä

Kuten viimeksi mainitsin, olen nyt kesälomalla noin viikon ajan tehnyt kaksi treeniä päivässä (aerobinen ja lihaskunto). Ajatus tähän lähti puhtaasta mielenkiinnosta ja kokeilunhalusta, koska normaalisti työviikkoina sellaiseen ei oikein ole aikaa. Kokeilu on vienyt noin 3 tuntia päivästä, jos otetaan mukaan kaikki valmistautumiset ja matkat.

Ideana on ollut tehdä treenit suhteellisen lyhyinä, 30-45 minuuttia treeniä kohden. Ei siis tietenkään lähtökohtaisesti täysimittaisia juoksulenkkejä tai tuntia salilla.

Juhannuksena sai treenata yksin.

Tässä viime viikon saldoa:

MA: Salitreeni 45 min (rinta, hauis, ojentaja, olkapäät) + suunnistus 1 h

TI: Salitreeni 45 min (jalat ja pakarat) + juoksu 5 km

KE: Salitreeni 40 min (vatsa ja selkä ) + juoksu 7 km

TO: Suunnistus 45 min

PE: Salitreeni 45 min (rinta, hauis, ojentaja, olkapäät) + juoksu 6 km

LA: Juoksu 9 km + salitreeni 40 min (selkä ja vatsa)

SU: Salitreeni 45 min (jalat ja pakarat) + tennis 1 h

Yleensä olen tehnyt ensin salitreenin, koska voimatasoni ovat parhaimmillaan aamupäivällä. Sen jälkeen olen syönyt ja pitänyt vähintään muutaman tunnin tauon ja mennyt iltapäivällä tai illalla tekemään aerobisen treenin, koska kestävyystyyppistä treeniä jaksan tehdä paremmin illalla. Torstaina pidin rennomman päivän ja kävin vain suunnistamassa.

Suunnistuksissa Vattajalla.

Kokeilu loppuu aika lyhyeen eli kahteen viikkoon, koska ensi viikolla lähden Alpeille eikä tällaista tappotahtia nyt ole mitään mieltäkään koko kesää vetää - muullekin pitää jäädä aikaa ja voimia. Ja kroppa tarvii myös lepoa, mutta sitä se saa sitten matkalla.

Miltä kokeilu on sitten tähän asti tuntunut? Oikein hyvältä. Salitreeni on mennyt paljon paremmin perille kolmijakoisella ohjelmalla, kun voi kunnolla väsyttää tietyt lihasryhmät eikä tarvitse kiirehtiä seuraavaan. Salille tulee lähdettyä uudella innolla ja jaksaa puristaa loppuun asti, koska tietää treenin kestävän maksimissaan 45 minuuttia.

Juoksemisen kannalta puolen tunnin tai 45 minuutin lenkit ovat kyllä turhan lyhyitä mielen tyhjentymisen ja endorfiinien saamisen kannalta, koska yleensä kestää ennen kuin askel alkaa rullata ja ajatus kirkastua. Aika hyvin saa kuitenkin lyhyelläkin lenkillä itsensä väsytettyä, kun alla on salitreeni.

Mutta on tällä varjopuolensakin. Helvetillinen nälkä! Syön muutenkin kuin hevonen, mutta kahden treenin päivänä voisin syödä koko ajan. Joten ehkä ihan hyvä, että kokeilu päättyy pian. :) 

Loman alussa olin muuten Tampereella. Siellä kävin lähinnä bodypumpeissa, mutta tietysti piti käydä myös juoksemassa opiskeluaikojen lenkkimaastoissa Pyynikillä.

Pyynikin juoksumaisemat on upeat.

Seuraavaksi kirjoittelen varmaan Alppien matkan jälkeen. Siellä ei ole tarkoitus huhkia vaan lähinnä katsella maisemia, mutta varmaan päivänä tai parina tulee hieman patikoituakin.

Sokerilakko, Pariisi ja kehonkoostumusprojekti

Heippa!

Aika taas aktivoitua blogin suhteen. En ole päivittänyt blogia puoleentoista kuukauteen, apua. Kirjoitin tämän kuukauden takaista Pariisin-matkaa, sokerilakkoa ja kehonkoostumusprojektia käsittelevän tekstin aihion pari viikkoa sitten mutta viimeistely jäi kiireiden takia. Nyt olen kesälomalla ja parhaillaan kotikotona, ja tietenkään en muistanut ottaa mukaan kameraani, jossa olisivat lähes kaikki kuvat. No, täytyy käyttää muutamia kännykästä löytyviä treenikuvia Pariisista.

Tutustuin Pariisissa paikalliseen urheilukenttään.

Edeltävät muutamat kuukaudet ovat olleet aika haastavia ravinnon ja levon suhteen, mutta treenit ovat menneet hyvin. Ennen matkaa olin myös onnistuneesti kaksi kuukautta sokeriherkkulakossa. Tämä tarkoitti sitä, etten syönyt lainkaan karkkeja, suklaita, keksejä, pullia, jälkkäreitä tai juonut mehuja ja limsoja, alkoholista nyt puhumattakaan. Hedelmiä, marjoja ja muita luonnollisia sokerinlähteitä sain kuitenkin syödä.

Oli jännä huomata, kuinka koukuttava aine sokeri tosiaan onkaan. Ensimmäinen viikko tai kaksi oli tosi vaikeaa olla lakossa, mutta kun vieroittuminen oli tapahtunut, en oikeastaan kaivannut herkkuja lainkaan. Voi jopa sanoa, että kieltäytyminen oli suorastaan helppoa. En olekaan kyllä koskaan ollut mikään älytön sokerihiiri, mutta esimerkiksi töissä tulee huomaamatta usein napostelua aivan liikaa karkkeja ja suklaita. Suosittelen kokeilemaan tietynmittaista totaalilakkoa, jos herkuttelu on ongelma tai haluaa vähentää sitä. On jännä huomata, että elimistö voi oppia olemaan kaipaamatta sokeria.

Sokerilakkoni oli määrä päättyä Pariisin-matkaan ja niin toki kävikin. Nimittäin rakastan ranskalaisia herkkuja, niin suolaisia kuin sokerisia. Leivokset ovat siellä puhdasta taidetta ja makujen ilotulitusta, ja päälle kaikki ihanat crème brûléet, pain au chocolatit, quichet... Niitä söinkin sitten sydämeni kyllyydestä, oikeastaan ihan liikaa.

Selfie hotellilla ennen lenkkiä.

Herkuttelun vastapainoksi olin ottanut mukaan lenkkarit. Kävin tosin juoksemassa vain neljä kertaa, ja reissussa olin yhdeksän täyttä päivää. Sen sijaan tosi paljon tuli käveltyä, olin aamusta iltaan liikkeellä. Pariisissa oli ihanaa juosta. Pääosin lenkkeilin kaduilla, mutta kävin lenkin päätteeksi myös pari kertaa ihan urheilukentällä ottamassa vetoja ja kerran juoksin myös puistossa. Lisäksi tein muutaman kerran hieman vatsoja ja punnerruksia.

Parc Monceau on kiva lenkkipaikka, mutta valitettavan pieni juoksemiseen.

Reissussa ehdin taas koukuttaa itseni sokeriin ja hankkia 1,5 kiloa lisää painoa, ja on ollut aika vaikea palata ruotuun syömisten suhteen. Tarkoitukseni ei tosin ole ollutkaan jatkaa enää sokerilakkoa vaan nauttia herkkuja kohtuudella. 

Jo loppukeväästä päätin mielessäni lopullisesti siirtää kehonkoostumusprojektiani eteenpäin, koska jouduin huomaamaan, että talvi ja kevät eivät olleet oikeaa aikaa projektille toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän esiintyneiden univaikeuksien takia. Tämä yhdistettynä etenkin supertiukkaan ruokavalioon osoittautui liian kuluttavaksi. Toki on äärimmäisen noloa siirtää tavoitetta varsinkin, kun olen perfektionisti ja tottunut tekemään kaiken sata lasissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa, riittävät yöunet ja sitä kautta hyvä jaksaminen ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin rasvaprosentti. Oikeastaan lepo ja nukkuminen ovat aivan perusasioita treenaamisessa ja terveellisen ruokavalion noudattamisessa. Väsyneenä syö helposti miten sattuu, ei jaksa treenata ja keho ei ehdi palautua. Itse myös tarvitsen erittäin paljon unta, mieluiten vähintään kahdeksan tuntia.

Luultavasti yritän vetää projektin kunnialla loppuun syystalvella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö nytkin söisi maalaisjärkisen terveellisesti, mutta en aio laskea jokaista suupalaa. Treenejä taas en ole edes kokenut missään vaiheessa raskaaksi eikä niiden suhteen ole ollut tarvetta muuttaa mitään.

Seuraavalla kerralla kirjoittelen sitten kesälomatreeneistäni. Teen nyt nimittäin viimeinkin ihanneohjelmaani, jossa on kaksi treeniä päivässä: aerobinen + lihaskunto (lyhyinä versioina molemmat). Näin kesälomalla kaksi treeniä onnistuu mainiosti, kun on hyvin aikaa ja olen nukkunutkin viime viikkoina pääosin oikein hyvin.