sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Muutosten viikko ja liikkumiset

 Heippa!

Tämä viikko on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Sain kuulla, että kuntokeskus, jossa käyn, lopettaa toimintansa muutaman päivän varoitusajalla. Meni sähköpostia lukiessa melkein aamukahvit väärään kurkkuun ja pettymys valtasi mielen. Nimittäin kyseinen kuntokeskus oli mulle kuin toinen koti ja kaikin puolin huippupaikka. Parhaat ohjaajat & kiva muu henkilökunta, ihanat ja toimivat tilat, hyvä henki yms. Tietysti sekin oli tärkeää, että sali sijaitsi kävelymatkan päässä.

Moni varmaan ajattelee, että onpas säälittävää, että yksi kuntosalin vaihtuminen saa ihmisen tolaltaan. :) Mutta uskon, että muutkin ko. salilla käyneet jakavat saman pettyneen fiiliksen. Kiitokset vielä tässä koko porukalle parista viime vuodesta! Ennen kaikkea haluan kiittää ohjaajia. Minähän en huonosti ohjatuilla tunneilla kauaa mätäne, mutta meillä ei ollut sitä ongelmaa - pumpit ohjattiin rautaisella ammattitaidolla.


Treenaamassa ex-salilla. <3

No, päätin sen enempää miettimättä siirtää sopimukseni saman ketjun toiseen toimipisteeseen, koska ei ollut aikaa miettiä asiaa enkä halua taukoa treeneihin. Olin myös käynyt siellä aiemmin kerran tai pari, joten tiesin suurin piirtein, mihin olen menossa. Ajattelin myös, että koska mulla on puoli vuotta jäljellä nykyistä kahden vuoden salisopimustani, on ihan viisasta jatkaa sitä, kun vanhaa sopimusta sai jatkaa samoilla ehdoilla ja samalla hinnalla uudessa keskuksessa.

Huono juttu on se, että matka salille piteni nyt kilometrillä parilla. Käytännössä se tarkoittaa, että se ei ole enää kävelymatkan päässä. Nyt pyöräilykeleillä ei ole ongelmaa, mut talvella täytyy miettiä asiaa uudelleen. Nopeus ja tehokkuus ennen kaikkea ja siinä parhaat ovat omat jalat ja oma pyörä. :)

Tänään en enää voinut hillitä itseäni vaan menin salille ensinnäkin testaamaan pumpin ja tsekkaamaan tilat muutenkin. Nousin lähestulkoon sydän pamppaillen portaita ylös katsomaan, millaiset kuntosalin laitteet olivatkaan, ne kun on mulle tosi tärkeät. Olin kyllä tosi iloinen, että laitteet oli kuin olikin samat kuin edellisessä paikassa. Vaikuttaa siis lupaavalta.

Jalkaprässiä luvassa jatkossakin.

Olin myös tosi iloinen, kun näin jo tänään monia ex-keskuksesta tuttuja naamoja. Jee!

Myös liikkumisten suhteen tämä on ollu epätyypillinen viikko, koska en ole käynyt kertaakaan juoksemassa. Tähän ovat vaikuttaneet käytännön syyt, myös juuri liikuntakeskuksen vaihtumiseen liittyvät kuviot. Tällä viikolla tein kaksi ylävartalotreeniä, yhden alavartalotreenin ja kaksi bodypumppia.

Olen myös yrittänyt selkeästi nyt painottaa lihaskuntoa, koska lähden tosiaan pian Japaniin pariksi viikoksi ja lihaskunto jää tekemättä. En ole vielä ihan varma, otanko juoksukamppeet mukaan, mutta oli miten oli, kyllä siellä tulee niin paljon käveltyä, etten ole huolissani aerobisesta puolesta.

Tässä vielä pieni kevennys. Eilen olin juhlimassa armaan ystäväni kolmekymppisiä, ja pöydän antimet oli todella herkullisia. Mun piti ottaa kuvia niistä, mut unohdin. No, ilman kuvatodisteitakin voin vakuuttaa, että söin kyllä useamman viikon edestä herkkuja. Mutta ei haittaa, kerran viikossa voi ottaa löysemmin. Tässä lähdössä illan kemuihin, siinä se haba taas pullistelee. Ja siitä kuuluu kiitos ex-kuntokeskukselle - parhaille pumpeille, tsemppaaville ihmisille ja tiloille.


Joskus jotain muutakin mulla päällä vapaa-ajalla kuin treenikamppeet. :) 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Tappiosta voittoon: banaanipannarit

Olen hieman jälkijunassa, mutta minutkin on nyt vallannut banaanipannarimania. Niistä on kirjoitettu jokapuolella, varsinkin blogeissa. En kykene enää muistamaan, missä näin reseptin alun perin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa banaanipannareita jokin aika sitten, mutta petyin. Eivät ne pahojakaan olleet mutta eivät myöskään maistuneet juuri miltään. Ajattelin, että tuskin teen enää uudelleen.

Päätin kuitenkin antaa pannareille uuden mahdollisuuden. Nimittäin ajattelin, että minussa - tai ainakin makuaistissani - täytyy olla jotain perustavanlaatuisesti vialla, koska kaikki lukemani jutut näistä pannareista ovat olleet ylistäviä. Lisäksi houkutteli ajatus uudesta proteiinipitoisesta terveellisestä herkusta.

Tällä kertaa pannareista tulikin yllättäen hyviä ja maukkaita. Muistin nimittäin yhtäkkiä lukeneeni jostakin, että banaanien täytyy olla kypsiä, joten ongelma oli ehkä se, että ekassa taikinassa banaani ei ollut tarpeeksi kypsä tai se oli jopa raaka. Sanoisin nyt kokemani jälkeen, että mitä kypsempi, sen parempi.

Banaanipannareiden tekeminen on suorastaan naurettavan helppoa. Perustaikinaan tulee yksi banaani ja kaksi kananmunaa, jotka laitetaan esimerkiksi blenderiin ja sekoitetaan. Itse olin suoraviivaisempi ja murskasin banaanin haarukalla & sekoitin kananmunien joukkoon. Tämä on siis perusversio taikinasta, mutta siihen voi laittaa jotain muutakin, jos keksii. Itselleni taikina kelpaa tällaisenaan.


Tarvitset vain banaanin ja kaksi kananmunaa. Sanoisin muuten, että tässä kuvassa banaani ei ole tarpeeksi kypsä.

Sitten vain massa paistinpannulle ja paistamaan miedolla lämmöllä molemmilta puolilta. Itse käytän paistamiseen kylmäpuristettua kookosöljyä, mutta toki muukin käy. Edellämainitun kokoisesta taikinasta tulee yksi iso pannari (kuvassa). Esteetikkojen kannattanee tehdä pienempiä, iso on aika pysäyttävä näky. :)


Kauneuspisteitä ei anneta lopputuloksesta.

Nautin pannarin tällä kertaa niin, että laitoin päälle pienen määrän rasvatonta ja maustamatonta rahkaa, jossa on marjoja ja sokeritonta mustikkakeittoa. Rahka taittaa happamuudellaan kivasti makeutta. Mahdollisuuksia maun varioimiseen on monia. Päälle voi laittaa nopean googlailun perusteella vaikkapa hunajaa, jäätelöä tai kermavaahtoa, mutta itse aion pitäytyä tässä superterveellisessä rahkaversiossa tai marjoissa.


Tästä minun päivittäisestä herkustani eli rahkasta söin osan pannarin kanssa ja loput meni vatsaan sellaisenaan.

Olin varmaan maailman onnellisin tyttö, kun mussutin tätä herkkukomboa kotini sydämessä. Terveellinen proteiinipitoinen makea herkku! Mutta rehellisyyden nimissä eivät ne varmaan voita oikeita pannareita. En ole kyllä tässä paras asiantuntija, koska en ole syönyt oikeita pannareita varmaan vuosiin eivätkä ne kuulu muutenkaan suosikkeihini.

Oletteko itse kokeilleet? Millainen versio on paras?

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Viikko ilman bodypumppia - apua

Moikkamoi!

Nyt tarjoutui oiva tilaisuus sivuta ekaa kertaa vuorotyön ja treenien yhdistämistä, sillä takana on viikonloppu töissä ja meneillään iltavuorot. Tämä vaikuttaa treeneihin - ei tietenkään niin, etteikö niitä voisi tehdä, vaan täytyy vain suunnitella aikatauluja hieman tarkemmin.

Jos mulla on viikonloppuna töitä, se tarkoittaa melko usein sitä, etten pääse salille, koska se menee kiinni iltapäivällä. Tosin jos on ilta- tai yövuoro, niin silloin pääsen. Nyt oli niin, että oli päivävuorot, joten se tiesi automaattisesti juoksulenkkejä. Olin tietysti säntillisenä ihmisenä varautunut tähän ja tehnyt viikolla jo salitreenit. Ihan mukava käydä työviikonloppuisin juoksemassa anyway, koska se vie vähemmän aikaa kuin raahautuminen salille ja jää siis aikaa muullekin. Ja nyt on iltaisinkin kivan valoisaa.

Otin tämän mestariotoksen, kun tsygäilin tänään salille - aamun kajo houkutteli myös lenkkipolulle, vaikka kuvassa näyttää aika harmaalta.

Muuten oli kyllä jotenkin väsyneen oloista juoksemista molemmat viikonlopun lenkit, niin kuin olisi yrittänyt päästä tervassa eteenpäin. No, olin silti iloinen, että jaksoin ylipäätään lähteä. Ja eihän sitä koskaan takkuisenkaan lenkin harmittele tai suomi itseään, että miksi ihmeessä edes lähdin! En muista tällaista tapahtuneen. Paitsi kerran, kun lähdin lenkille ruokamyrkytyksessä, minkä tajusin juuri silloin, kun oli kauimpana kotoa. :) Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut silloin, voin kertoa.

Takaisin asiaan. Tämän viikon arkipäivät on kokonaan iltavuoroja, mikä tarkoittaa, että en pääse bodypumppeihin, vaan kaikki treenit on kuntosalin puolella ja lenkkipolulla. Se on melkoinen kolaus tällaiselle bodypumpin rakastajalle. :) No periaatteessa pääsisin kyllä, koska voin mennä myös muille saman ketjun saleille, mutta harvoin hyödynnän sitä mahdollisuutta, koska helppous ja nopeus ennen kaikkea. No, täytyy katsoa, meneekö aikataulut yksiin jonkin toisen toimipisteen kans.

On kyllä mukavaa, että töihin mennessä on jo treeni tehtynä ja illalla myöhään kotiin tullessa voi keskittyä muuhun. Kiva mennä töihinkin, kun on reipas olo. Ja mikä parasta, ehtii nukkua kunnon 8 tunnin yöunet, aiaiai.

Tänään olin vähän huolissani, kun aamulla tehty ylävartalotreeni ei tuntunut menevän perille ollenkaan. Onneksi se taisi olla vain mielikuvituksen tuotetta, koska kun aloin meikata, sain hädin tuskin nostettua tärisevän käteni.

Tuo alla oleva kuva on puolestaan salilta perjantailta, kun kävin tekemässä alavartalotreenin eli itselläni se tarkoittaa jalka-, pakara- ja selkätreeniä. Näytän kovin seesteiseltä, vaikka oikeasti jalkatreenit on kaikista rankimmat.

Olen varmaan vaan niin poikki, että tuijotan lamaantuneena kameraan.

Mitäs muuta. Ai niin, edellisellä kerralla kirjoitin lepopäivistä. Lepopäivä ajoittuu itselleni tällä viikolla jälleen tiistaille. Huomenna saa siis nukkua pitkään ja hoitaa muita asioita ennen töitä. Pitäisi alkaa varautua hiljalleen reilun kahden viikon päästä olevaan Japanin-matkaan, jee! Tarvitsen muun muassa uuden matkalaukun. No, ketä yritän huijata. Aktivoidun asiassa varmaan päivää ennen lähtöä. Aion muuten kirjoittaa jossain vaiheessa kuntoilusta matkalla, joten älkää karatko minnekään. :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

Lepopäiviä ja vapaapäiviä

Heippahei!

Olen tässä pohdiskellut liikunnattomien päivien eli toisin sanoen lepopäivien sopivaa määrää ja merkitystä.

Pidän normaalisti viikossa yhden tai ollessani erityisen kiireinen kaksi päivää, jolloin en harrasta aktiiviliikuntaa. Hassu juttu on se, että mun keho ei juurikaan tällä hetkellä tunnu vaativan lepoa - pidän lepopäivän / -päivät lähinnä siksi, että niin kuuluu tehdä ja se on joka suhteessa järkevää. Onhan selvää, että kehittyäkseen kroppa tarvitsee lepoa ja levon jälkeen jaksaa paremmin treenata. Ja vaikka en tuntisi fyysistä väsymystä, saattaa joskus olla vaikea saada treeniä tuntumaan tai se on jotenkin ponnetonta, mikä vamaan kielii siitä, että lepopäivä voisi olla paikallaan. Olen myös kuullut erinäisiltä tahoilta, etten osaa kuunnella kehoni viestejä, enkä voi sitä täysin kiistääkään. Yritän oppia kuuntelemaan.


Rahkaa syön tunnetusti kaikkina päivinä, liikuin tai en  - tuossa smoothieta ja viinirypäleitä sen seurana, omnomnom.

Jotenkin olen järkeillyt, että yksi lepopäivä riittää, koska töissä istun päivät pitkät ja mun liikuntasuoritukset ei ole kestoltaan mahdottomia, 45 min. - 1,5 h / päivä. Mun juoksulenkit on myös yleensä aika kevyitä, ainakin vauhdiltaan. Tulee myös usein turvonnut ja plösö olo, jos ei tee jotain. Ei mun elämä kuitenkaan suistu raiteiltaan, vaikka tulisi kaksi tai kolmekin lepopäivää viikossa. Enkä koskaan tee niin, että en pitäisi yhtäkään lepopäivää viikossa - paitsi jos olen lähdössä matkalle, saatan vetää pidemmän treeniputken sitä ennen.

Tällä viikolla lepopäivä ajoittui tiistaille - suunnittelematta. Olin parin tunnin yöunien takia aivan loppu töistä tullessani - ei käynyt mielessäkään, että lähtisin lenkille saati salille, vaan kävin kampaajalla ja menin päiväunille. :)

Keskiviikkona tulin töistä energiaa pursuten, mutta tein sen virheen, että jäin lojumaan hetkeksi sohvalle... ja toiseksi hetkeksi... ja kolmanneksi. Mieleen hiipi pieni ajatus, että olishan tässä muutakin tekemistä kyllä kuin reippailla, mutta sain kammettua itseni ylös sohvalta ja fillaroin salille. Tuo on just niin tyypillistä. Jos annan itselleni vähänkään liekaa, olen vaarassa jäädä sille tielle.

Tänään oli sitten vapaapäivä hieman eri mielessä eli ei ollut töitä. Oli tosi kiva päivä. Menin ensin kaverin kanssa lounaalle nykyiseen lounaspaikkasuosikkiini Armas pikaruokalaan Kluuviin. Tuo alla oleva juuresrisotto & leipä sen kanssa oli  aivan tajuttoman hyvää. Vitsit, olisin halunnut halata kokkia.


Slurps, juuresrisotto.

Siitä kipitin sitten elokuviin katsomaan viimeinkin Koskemattomat - se oli juuri niin hyvä kuin osasin odottaakin, hauska ja koskettava samaan aikaan. Hyvin harvoin katson mitään elokuvaa uudelleen, mutta tällä kertaa saatan tehdä poikkeuksen. Menkää ihmeessä katsomaan, ellette vielä ole!

Ainoa pieni miinus vapaapäivässä oli se, että sorruin leffassa irtokarkkeihin, vaikka piti ostaa pähkinöitä. En tiedä, mitä ajattelin. Muuten se ei olisi ollut niin katastrofaalista, mutta painelin suoraan elokuvista bodypumppiin. Irtokarkit turvottaa ikävästi, ja oli varsinkin alussa epämukava fiilis, mutta kyllä sitten parin ekan biisin jälkeen alkoi vatsan pömpötys vähentyä ja homma sujua. Aika hassua muutenkin mennä suoraan leffasta rentoutuneena bodypumppiin, mutta torstain pumppia en jätä väliin kuin erittäin painavasta syystä. En kuitenkaan voi suositella tuollaista komboa. :)

Millaista lepopäivien määrää muuten itse pidätte hyvänä? Kertooko keho, milloin se tarvii lepoa?

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Viikonlopun liikkumisia ja pohdintoja

Moi! Viikonloppu meni liikkumisten suhteen aika mukavasti, vaikka yöelämässäkin tuli käytyä. Kaikenkaikkiaan tehokas viikonloppu: paljon ehti tehdä mutta myös rentoutua, ja mikä parasta, pysyin liikuntasuunnitelmassa.

Kierreltiin lauantaiyönä Satun kans Kallion kuppiloita - tässä jo matkalla kotiin. Meille tuli muuten myös tehokasta reippailua, kun sekoiltiin liikennevälineiden kanssa. :)




Miettiessäni vaatetusta iltaa varten otin testimielessä kuvan ja järkytyin. Mun käsivarret ei oo enää kauniit, vaan jotenkin isot ja miehiset. Omiin silmiin peilistä katsottuna kädet näyttää mielestäni aivan tavallisilta, en edes erota mitään lihaksia, mutta kuvasta voi havaita jopa pientä suonen pullistelua. Sanoin kaverille, että näytän valkovenäläiseltä painonnostajalta, johon hän totesi, että ei sentään, pikemminkin liettulaiselta kiekonheittäjältä. :) Muut kuvat ei näyttäny käsien osalta noin karmeilta, joten ehkä tuo myös jotenkin vääristää mittasuhteita, toivon ainakin. En tiedä enää, mikä on totta ja mikä ei :D  Haluaisin kapoiset, mutta lihaksikkaat käsivarret. Nyt rasvakerros on ongelmana - käsivarret on lähinnä vaan isot eikä vähäiset lihakset erotu kauniisti. Kirjoitan tästä omasta mielestäni mielenkiintoisesta aiheesta joskus myöhemmin lisää, tämä oli vain pikainen reaktio asiaan. Tuossa vertailun vuoksi myös isompana mun profiilikuva, joka on oikeastaan vielä kamalampi.




Mutta siis niistä liikkumisista. Lauantaiaamuna kävin mun vapaiden viikonloppujen kohokohdassa eli bodypumpissa. Se on paras tapa aloittaa päivä - klo 11 jo treenit tehty ja koko päivä aikaa muuhun kivaan. Ja tulee energinen olo!  Sunnuntaina tunsin oloni ihan reippaaksi ja lähdin päivällä kiertämään hölkkäämällä Töölönlahden. Pasilasta kun tulee, lenkki vie aikaa noin 40-45 minuuttia. Eli varsin lyhyt hölkkä mutta sopiva päiville, jolloin haluaa ottaa kevyemmin.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Verorahoilla saa myös juoksukoulun

Moikka! Olettekos huomanneet, että Yle tarjoaa veronmaksajille myös juoksukoulun, joka löytyy tällä hetkellä Areenasta.

Juoksukoulu Yle Areenassa

Olen ehtinyt katsoa kolme jaksoa neljästä. Kolmessa ekassa tarjottiin ihan perusohjeita. Ohjeista on kuitenkin hyötyä muillekin kuin aloittelijoille, sillä ei tee pahaa tarkistaa omaa tekniikkaa. Itse ainakin terästin heti ryhtiäni lenkillä. :) Pidän ohjelmassa eniten julkkisosuuksista, joissa joku tunnettu henkilö kertoo omasta juoksuharrastuksestaan. Tulee aina jännä olo, kun joku saa tismalleen samat fiilikset kuin itse.

Kävin itsekin tuossa illalla hölkkäilemässä. Oli tarkoitus mennä salille, mutta en ehtinyt ajoissa, koska meidän sali menee kiinni klo 19 perjantaisin ja tulin töistä kotiin vasta tuolloin. Niinpä ei auttanut kuin lähteä lenkkipolulle - kun tuli sorruttua täytekakkuunkin töissä. Olin aika tehokas kyllä - klo 19.03 kotona ja lenkkivaatteet päällä klo 19.07. :)

Harmitti kyllä, etten ehtinyt salille, sillä - uskaltaako tätä sanoa edes ääneen - en ole ehtinyt tekemään ylävartalotreeniä yli 1,5 viikkoon, tosin ennen lomaa taisin treenata pikaisesti yhdet lempparini eli hauikset. Katastrofin ainekset käsissä. No, pumpeissa toki on tullut ylävartaloakin treenattua, mutta yksistään salin puolella ylävartalotreeni on jäänyt täysin hunningolle lomailujen ja muiden kiireiden takia.

Ensimmäiset kevään merkit muuten ovat ilmassa. Keskiviikkona pystyi jättämään kerraston pois lenkkipuvun alta. Lenkkikaveri ei kuitenkaan ollut ihan samaa mieltä mun kans, kun sanoin, että alkaa olla shortsikelit. :)

torstai 11. huhtikuuta 2013

Pitkä viikonloppu Lapissa - ja paluu arkeen

Heippahei! Vietin vastikään pitkän viikonlopun Ylläksellä perheen kanssa. Reissu meni - yllätys yllätys - pitkälti hiihtämisen merkeissä. Pitkäkin viikonloppu voi riittää hyvin pään nollaamiseen. Sekin auttoi, että ei ollut nettiyhteyttä ja uutisistakin katsoin lähinnä vain Pohjois-Korean tuoreimmat uhittelut. Mikä parasta, aurinko porotti yhtä soittoa - onnistuin muuten käräyttämään nenäni!


Ylläs taustalla.

Hiihtokilometrejä kertyi satakunta yhden kokonaisen ja kahden puolikkaan päivän aikana. Yhden päivän pyhitin siskoni kanssa vain laskettelulle, joka oli rankempaa kuin muistin. Kahdeksan tuntia mäessä ja olin ihan finito. Pisin hiihtomatka oli lauantaina, noin 50 km. Mietin, että se on kyllä aika maksimi / päivä, jotta hiihtäminen pysyy vielä mukavana eikä mene rehkimiseksi. Mentiin suht reipasta vauhtia, mutta pidettiin taukoja latukuppiloissa.

Todistetusti olen ollut myös mäessä.

Perhe ja oikeastaan koko sukukin on himohiihtäjiä. Olen hiihtänyt itsekin pikkunaperosta lähtien. Tosin en ole saanut aikaiseksi raahata suksiani Helsinkiin, joten nykyisin hiihdän vain, kun käyn vanhempien luona ja pohjoisessa. Haluan, että liikkuminen on vaivatonta, joten en millään viitsisi mennä ladulle esimerkiksi bussilla tai kävelemällä monot jalassa kilometrikaupalla. Helpompaa lähteä vain juoksemaan kotiovelta.


Reittejä oli valtavasti, tässä vain murto-osa.

Hiihto on kyllä hieno laji - rasittaa kivasti montaa osa-aluetta vartalossa ja halutessaan voi hengästyäkin.  Kutsukaa vaan keski-ikäiseksi keskipohjanmaalaiseksi mieheksi, mutta minusta on kiva hiihtää keskellä ei mitään! Nyt kun olen saanut hieman lihasta varteeni, hiihtäminen on vielä paljon mukavampaa kuin aiemmin - asento pysyy paremmin kasassa yms. Vielä kun on isäni mestarillisesti voitelemat sukset, niin kyllä kelpaa. Hyvät sukset on minusta muuten tosi tärkeät! Lipsuvilla tai nihkeillä suksilla tappaa taatusti innon.

Ladut olivat aivan upeassa kunnossa.

Jännä juttu muuten, että lomalla tulee usein jotenkin plösö ja turvonnut olo, vaikka olisi liikkunutkin. Se johtuu varmaan tavallisesta poikkeavasta ravinnosta. Itsekin sorruin herkutteluun tuon tuosta. Niinpä heti kotiutumista seuraavana aamuna säntäsin salille - ai että mikä ihana olo tuli sen jälkeen, kun oli treenannut ja palannut tuttuun välipalaruokavalioon eli rahkaan, puuroon ja hedelmiin. Seuraavat päivät ovat menneet hölkän ja pumpin merkeissä.  Tosi nopeasti sitä siis palautui kuitenkin normaaliin olotilaan, vaikka ensin maanantaina tuntui, että jalat on ihan vetelät ja pohkeet laskettelusta jumissa.