sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Puolimaratonin tunnelmia

Moikka!

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu! Jäi erittäin hyvä fiilis. Oloni oli ollut pikkuflunssan takia täysin vetämätön koko viikon, mutta perjantaina oli jo selvästi parempi olo ja tapahtuma-aamuna lauantaina olin jo käytännössä täysin terve, vaikka jaloissa hieman painoi. Niinpä lähdin hyvissä tunnelmissa Vuosaarijuoksun tapahtumapaikalle.

Hyvällä fiiliksellä ennen juoksua.

Mulla ei ollut sairastelun takia käytännössä mitään tavoiteaikaa enkä oikein muutenkaan osannut arvioida, kauanko hommaan menisi, koska en ole aiemmin juossut puolikasta, vaikka olenkin juossut käytännössä teini-ikäisestä lähtien muutamia välivuosia lukuun ottamatta. Ajattelin, että jos kaikki menee hyvin, niin alle kahden tunnin aika on mahdollinen, mutta pääasiallinen tavoite oli vain yksinkertaisesti juosta tasaisella vauhdilla kohtuullinen aika niin, että lopussa olisi vielä varaa kiristää. Siis kliseisesti juuri niin, että teen parhaani ja katson, mihin se riittää.

Olin jotenkin niin pihalla aluksi, että ehdin lämmitellä hölkkäämällä hurjat 400 metriä ennen lähtöä...




Kohta mennään.

Heti alussa tuntui tosi hyvältä, ja sain vain lisää virtaa, kun tajusin, kuinka kivoja metsäisiä ja merellisiä reittejä pitkin tämä juoksu kulkee. Katsoin säännöllisesti kelloa ja yritin pitää mahdollisimman tasaista vauhtia. Vaikka tuntui tosi hyvältä ja olisi ollut varaa kiristääkin, niin taoin järkeä päähäni: vaikka nyt menee hyvin, niin muista, että jäljellä on vielä toinen samanmoinen kierros. Matkan puolivälin kääntöpaikkaa lähestyessäni kuulutettiin, että 16 naista on ohittanut kääntöpaikan. Olin ihan, että täh, onko tää totta, että oon niin hyvissä asemissa. Kääntöpaikalla matkan puolivälissä katsoin kelloa ja sain ilokseni huomata, että voin oikeastaan löysätäkin ja pääsen alle kahteen tuntiin. Käytännössä vain täydellinen hyytyminen voisi estää kahden tunnin alituksen, mikä sekään ei tietysti ole koskaan mahdottomuus. Ajattelin kuitenkin, että pistelen menemään suurin piirtein samaa tahtia, kun nyt kerran kulkee.

Tämä oli matkan puolivälin kääntöpisteeltä, kun oli vielä hauskaa. :)

Toinen kierros lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta olihan se huomattavasti raskaampi. Lisäksi moni varmaan juoksi pelkän kympin ja porukka oli siinä vaiheessa jo siinä määrin hajaantunut reitin varrelle, että joskus oli tilanteita, ettei edes nähnyt muita juoksijoita. Toinen kierros oli siis yksinäisempi ja sitenkin tiukempi. Reitin varrella oli kyllä mukavasti ihmisiä kannustamassa ja järjestelyihin osallistuneet kannustivat myös. Jäi mieleen esimerkiksi se, kun pari kilsaa ennen maalia joku mies huusi, että anna mennä vaan samaa tahtia, tulee vielä hyvä aika. Kiitokset erityisesti Joannalle, joka oli kannustamassa ja huoltamassa!

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.55.23. Olin siihen erittäin tyytyväinen, koska en ole millään tavalla lahjakas juoksija, vaan vähän tönkkö suolapatsas ja lenkkeilyni perusta on sinnikäs takominen tai melko hidasvauhtinen lönköttely. :) Tämänhetkinen juoksukuntonikaan ei ole parhaasta päästä. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että pystyin pitämään tasaista vauhtia läpi matkan ja juoksu tuntui koko ajan suht hyvältä, vaikka jälkimmäinen puolisko olikin melko raskas.

Maalissa!

Täytyy nyt katsoa, josko syksyllä osallistuisi vielä johonkin toiseen juoksutapahtumaan, mutta se jää nähtäväksi.

2 kommenttia: