Matkakertomus Ylläkseltä

Tässä hiukan tunnelmia ja kuvia Ylläksen-matkalta. Olin siellä vanhempieni ja pikkusiskoni kanssa neljä päivää matkat mukaan lukien. Lyhyt aika, mutta riittävä pieneen breikkiin. Sain myös unirytmini kohdilleen. Olen nukkunut viime aikoina huonosti, jopa valvonut kokonaisia öitä, mutta kun oli koko päivän ulkona ja liikkui, niin sitähän nukahti välittömästi aina jo kymmenen aikaan.

Äiti ja sisko.

Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa. Joka päivä porotti aurinko ja lämpötila oli hiukan nollan molemmin puolin. Ladut olivat lähes kauttaaltaan erinomaisessa kunnossa. Ylläshän on ihan hiihtäjän paratiisi. Laduista pidetään hyvää huolta, ja latuverkosto on todella laaja. Kivoja latukahviloita ja taukopaikkoja on vähän väliä.




















Hiihtokilometrejä kertyi tällä reissulla satakunta. Ne olivat itselleni tämän talven ekat ja vikat hiihtokilometrit. Lähtö- ja tulopäivinä eli lauantaina ja tiistaina jäi valitettavasti aika vähän aikaa hiihtämiselle, kun olimme mökillä melko myöhään ja lähdimme pois jo puoliltapäivin, mutta sellaiset 20–25 kilsan lenkit tuli sivakoitua näinäkin päivinä.





Sunnuntaina olimme siskoni kanssa laskettelemassa koko päivän. Tosi kiva lasketella, ja oli aivan upea sää: lämmin ja aurinkoinen. Rinteet oli tosi hyvässä kunnossa, ja muutenkin ihmisillä hyvä fiilis. Ylläs on laskettelupaikkanakin yllättävän monipuolinen. En muistanut, että rinteitä on niin paljon. Laskettelukaan ei muuten tosiaankaan mene levosta: kyllä tuntuu lihaksissa, kun kävelee raskailla monoilla ja lykkii tasamaata yms.

Maanantaina teimme päivällä pitkän hiihtolenkin, noin 42 kilometriä. Ei oikeastaan juuri väsyttänyt, koska pysähtelimme aika paljon ja matka meni vähän niin kuin huomaamatta. Tuollaiset pitkät laturetket on kyllä ihan parhaita. Voi hiihdellä rauhassa majalta majalle ja pysähtyä välillä katselemaan maisemia. Illalla kävimme vielä pienellä hiihtolenkillä ilta-auringossa, kymmenkunta kilometriä tuli siitä. 

 

Minä, isä ja äiti.

Sallin itselleni myös herkuttelun, joskin sokerilakkoa päätin jatkaa, kun olen nyt onnistunut välttämään karkkeja, leivoksia tms. kohta puolitoista kuukautta. Sen sijaan söin hampurilaisaterian ja sipsejä. Ai niin, myös nuotiolla paistetun makkaran. Lenkeillä mulla oli mukana pähkinöitä, joten kun muut vetivät kahviloissa rinkeleitä ja suklaita kahvin tai kaakaon kanssa, mutustin näitä mainioita energianlähteitä teen kanssa. :)

Kaiken kaikkiaan siis tosi mukava reissu, ja tuli todella tarpeeseen. Suosittelen lämpimästi, jos et ole käynyt Lapissa hiihtelemässä. Eroa normaalin kuntoradalla lykkimisen ja niissä maisemissa  & tunnelmissa hiihtämisen välillä on kuin yöllä ja päivällä.