Tämä aihe pälkähti päähäni tänään aamulenkillä ennen töitä. On ollut kaikenlaista pientä murhetta ja mietittävää - tuntui, että se aamulenkkiin kuluva tuntikin olisi pitänyt käyttää niiden asioiden ratkomiseen. Onneksi kuitenkin lähdin liikkeelle - nimittäin onnistuin ratkomaan monta ongelmaa siinä yhden lenkin aikana ja asiat alkoivat asettua oikeisiin mittasuhteisiin. On se juokseminen vaan mahtavaa, ongelmat ratkeavat kuin itsestään, vaikkei edes käytä juuri aikaa niiden miettimiseen. Se on se endorfiini, raikas ilma ja musiikki varmaan. Ja jollain tapaa kaikesta turhasta riisuttu yksinkertaisuus. On vain oma keho ja tarkoituksena ainoastaan juosta tietty reitti.
Aloin miettiä, että jos olisin mennyt salille, olisiko sillä ollut samaa vaikutusta jo treenin aikana. Salilla on joskus vaikea olla, jos on stressaantunut ja ajatukset muualla. Ei silloin välttämättä kykene tekemään täysipainoista suoritusta. Salin hyvä puoli normiolossa on tosin se, että siellä ei voi ajatella mitään muuta - pitää keskittää kaikki ajatukset ja voima, että rauta nousisi. :) Jälkeenpäin olo on tietysti lähes poikkeuksetta energinen ja ajatus kulkee.
 |
| Vanha lenkkikuva Vanhankaupunginlahdelta. |
Kaikki liikunta kyllä selkiyttää ajatuksia ja parantaa järjenjuoksua. En usko, että pystyisin elämään ilman liikuntaa ainakaan onnellisena. Joskus spekuloin mielessä, että en tiedä, mitä tekisin, jos liikuntakyky menisi. Tietysti myös työn takia kunnosta huolehtiminen on mulle aivan ehdoton keino pitää itseni selväjärkisenä ja hyvävoimaisena. Hektisessä työssä ja informaatiotulvan keskellä monesti asiat jää pyörimään mieleen työpäivän jälkeenkin ja on vaikea rauhoittua, mutta kun ampaisee lenkille tai salille, kaikki unohtuu tai vähintään asettuu niille kuuluviin mittasuhteisiin.
Alla kuvissa yhden suosikkireittini maisemia. Näissä silmä lepää ja mieli kevenee.
 |
| Arabianrantaan päin Vanhankaupunginlahdelta. |
 |
| Vanhankaupunginlahti. |
 |
| Vanhankaupunginlahti. |
Mitäs muuta. No, mulla on ollut kuluvalla viikolla vaikeuksia päästä kiinni takaisin liikuntarytmiin. Juhannuksena tuli herkuteltua niin paljon, että sen jälkeen iski toivottomuus, että kaikki työ on valunut hukkaan - vaikka toisaalta sain vahvistuksen sille, että voin paljon paremmin, kun syön terveellisesti ja liikun. En ehkä olis voinu enää päivääkään elää sellaisella herkuttelulinjalla. Puuro ja rahka kunniaan! Sairastin viikolla myös pienen oksennustaudin, joten tuntui, että en saa palautetttua itseäni normirytmiin lainkaan. Nyt vasta alkaa olla olo, että pöhötys ja turvotus on ohi ja olo hilattu kutakuinkin juhannusta edeltävälle tasolle.
Tällaisia mietteitä tänään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti