Tavoite saavutettu – raportti puolimaratonilta

Tervehdys!

Syksy on saapunut ja samalla allekirjoittaneelle on vapautunut enemmän aikaa kirjoittaa. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, joten tässä tulee puolimaratonraportti kuukauden takaa. Kirjoitan tämän myös vähän niin kuin itselleni, niin voi sitten vanhana muistella, mitä on tullut elämässään tehtyä. :)

Kesäloman aikana alkoi tuntua, että juoksuvire alkaa taas löytyä surkean kevään jälkeen. Niinpä aikani mietittyäni ilmoittauduin Haapajärvellä järjestettävälle puolimaratonille – päivää ennen tapahtumaa. Katselin viime vuoden tuloksia ko. juoksusta ja huomasin, että onnistuneella suorituksella on pienet mahdollisuudet päästä palkintopallille, mutta kaiken täytyisi mennä nappiin ja omaa viimevuotista aikaa Vuosaaren puolikkaalta tulisi parantaa. Päätin, että pokaalia lähdetään hakemaan, koska olishan se nyt kertakaikkiaan hienoa edes kerran aikuisiällä tulla palkituksi jossain.

Sääennusteet juoksupäivälle näyttivät sadetta, ja aamu valkenikin pilvisenä. Paikan päällä vaikutti jo siltä, että kohta taivas repeää ja kunnolla. [Toim. huom. Koska hiukset ei saa kastua eikä meikit levitä edes juostessa, niin haettiin matkalla mulle lippis kaupasta ;).]

Päätin lähteä liikkeelle siten, että tähtäimessä on Vuosaaren aikani 1.55 ja kiristää vauhtia voimien mukaan. Kaverini laski mulle kilometrivauhdin, koska humanisti ei itse osaa suorittaa moista laskutoimitusta. Mulla meni kuitenkin pasmat sekaisin heti alussa kilometrivauhdin kanssa, koska mukana oli vain tavallinen rannekello enkä pystynyt siitä riittävällä tarkkuudella seuraamaan vauhtia, joten oli mentävä pitkälti mutulla.

Pystille suukko.

Eka kierros eli 10,5 km oli muistaakseni aika miellyttävää juoksua, vaikka vettä tuli hulluna koko ajan. Olin aivan kuin uitettu koira: vaatteet liimautuivat ihoon, kengät litisivät ja vettä valui lippiksen reunoista pitkin kasvoja. Henkilökohtaisesti tykkään juosta eniten suht lämpimässä ja auringon paistaessa, parikymmentä astetta on hyvä, joten rankkasade kyllä laski fiilistä.

Toiselle kierrokselle lähtiessäni veljeni oli huutamassa ottamaansa väliaikaa, koska oli jo ehtinyt juosta oman kympin kisansa. Olin ihmeissäni väliajasta, koska normilenkilläkin pystyn juoksemaan 10,5 km suurin piirtein samaa vauhtia kuin tuo aika olisi ollut ja vauhti tuntui minusta ekalla kierroksella aika vikkelältä. Tulimme myöhemmin siihen tulokseen, että se aika oli mitä ilmeisimmin epätarkka. No ehkä siitä oli hyötyä, koska laitoin sen siivittämänä tossua toisen eteen.

Toisella kierroksella heti alussa huomasin myös, että mun perässähän roikkuu kaksi naista. En ollut siitä ratkiriemuissani, koska olisin halunnut tehdä omaa suoritustani enkä vetää perässäni muita, mutta sittemmin se osoittautuikin erinomaiseksi asiaksi, koska etenkin toisen naisen kanssa juoksimme vuorovedoin ja se auttoi tietysti tosi paljon! Taisin olla kyllä se, joka veti valtaosan ajasta, mutta naisella oli hyvä vauhti ja oli helpotus aina välillä peesata varsinkin väsymyksen hetkinä.

Ongelmallista oli se, että en tiennyt, ovatko naiset samassa sarjassa kuin minä – tämä oli oleellinen tieto, koska aika oli nyt sinänsä sivuseikka ja sijoitus tärkein. Tulin siihen tulokseen, että he ovat luultavasti samassa sarjassa, joten oli mietittävä taktiikkaa: yrittääkö irtiottoa jo matkalla vai jättääkö loppukirin varaan. Tarkkailin naisten olemusta: toinen puuskutti hieman, toinen oli hyvävoimainen. Lopulta mentiin lähes loppuun yhdessä. Vajaa kilometri ennen loppua hyvävoimaisempi naisista otti loppukirin enkä pystynyt yrityksistä huolimatta vastaamaan, mutta toinen naista taas putosi kyydistäni. Tässä juoksussa oli siis oikein suuren maailman menoa vetovuoroineen ja loppukirikamppailuineen, se oli omalla tavallaan jopa huvittavaa. :D Molemmat kanssani juosseet naiset olivat muuten sittenkin eri sarjassa, joten kaikki pähkäily oli turhaa.




Lähde: www.kuusaa.com

Tiesin loppupuolella, että aika kyllä paranee, mutta en osannut aavistaa, että ihan viisi minuuttia vuoden takaisesta. Loppuaika oli 1.50.17, aivan yläkanttiin odotuksiin nähden. Reitti oli kyllä tosi nopea: tasaista ja pitkiä suoria. Ja mikä parasta, sijoituin toiseksi naisten yleisessä sarjassa ja sain himoitsemani pokaalin – tosin täytyy muistaa, että nyt juostiin pienellä maalaispaikkakunnalla ja osallistujia oli sarjassani huimat kuusi. :)

Jee, palkintojenjako.

Viikon päästä on seuraava puolimaraton, jälleen Vuosaaressa täällä Helsingissä. Tavoitteena on parantaa viime vuoden aikaa. Tuo Haapajärven aika lienee epärealistinen, kun reitti on niin erilainen eli ei lainkaan niin nopea. Muistaakseni viime vuonna oli aika mutkikas ja mäkinenkin reitti ja myös sellaista kuntoratatyyppistä maastoa. Nyt reitti on muuttunut, mutta en ole vielä perehtynyt siihen.

Nyt alan valmistautua töihin, hyvää viikonloppua!