Katsaus sokerilakkoon – oma keho laboratoriona

Sokerilakko on nyt edennyt jotakuinkin puoleenväliin, eli sitä on takana reilu kuukausi. Täytyy sanoa, että taas meni niin, että pari viikkoa oli hieman hankalaa, mutta kun pääsin eroon addiktiosta, niin ei ole ollut mitään vaikeuksia. On todella valaiseva elämys huomata, että elimistö voi vieroittautua sokerista.

Sokerilakkohan koskee itselläni siis lisättyä sokeria ja silloinkin vain tällaisia varsinaisia sokeripommeja, kuten karkkeja, suklaata ja jäätelöä. En siis kyttää tuoteselosteita silmät kiiluen, että paljonko tässä rahkapurkissa on sokeria. Olen estänyt sokerinhimon nousemista hedelmillä, marjoilla ja Questbar-proteiinipatukoilla, joissa ei ole lisättyä sokeria. Nämähän myös maistuvat vielä paljon paremmilta, kun ei muuten tankkaa sokeria.

Itsehän tykkään tehdä tällaisia "ihmiskokeita". Kokeilen milloin mitäkin, esim. leivän vähentämistä tai tietynlaista treeniä ja seuraan vaikutuksia. Haluan nähdä, miten muutokset vaikuttavat oloon ja kehoon. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä ja kokea itsessään, mitä tällöin kehossa tapahtuu.  Olen loputtoman kiinnostunut ihmisen fysiikasta ja hyvinvoinnista, joten tuntuu kuin olisin pikkututkija, joka tarkkailee muutoksia omassa laboratoriossaan. :)

Itsehän en missään nimessä laihduta, vaan voin vain yksinkertaisesti paremmmin, kun en mätä lisättyä sokeria naamaani. Sokeri on minulla se aine, joka saa olon turvonneeksi ja epämukavaksi. En tietenkään voi kiistää sitä, etteikö olisi mukavaa, että salitreenin tulokset näkyvät paremmin, kun jätän sokerin pois, mutta kyllä pääasiallinen motiivi on kokeilla muutoksia, olla kiva omalle keholle ja voida hyvin.

Analysoin sitten vasta olotiloja ja muutoksia tarkemmin, kun tämä projekti on saatu päätökseen.

Tällaisiakin houkutuksia on sokerilakkolaisella ollut edessään, kun on tullut nälkäisenä kotiin. :)

Nykyään olen huomannut senkin, että kun tulee lisää ikää, niin kroppa reagoi herkemmin kaikenlaisin aineisiin. Siksikin sitä haluaa syödä mahdollisimman hyvin ja puhtaasti. Ajatus siitä, että joskus todella söin esimerkiksi kaupan marinoituja broilerisuikaleita, lähestulkoon puistattaa. Myös treenaamisen myötä on oppinut ymmärtämään sen, mikä sopii omalle keholle ja millaisella ruokavaliolla kehitys on optimaalisinta. Ajattelen myös, että meidän vuorotyötä tekevien on tavallistakin tärkeämpää syödä hyvin, jotta elimistö jaksaa.

Suosittelen oikeasti vaikka ihan puhtaasta mielenkiinnosta kokeilemaan sokerittomuutta tietyn ajan, varsinkin jos on taipumusta samaan kuin itselläni, että kun annan sokerille pikkusormen, se vie koko käden. Elämässä pitää tietysti olla nautintoja, mutta ei kai kukaan siihen kuole, jos on kuukauden ilman lisättyä sokeria ja ehkä oppii kehostaan samalla jotain uutta.