Blogi on ollut viime aikoina hiljainen. Valitettavasti tilanne on nyt sellainen, että muut asiat ovat menneet sen edelle. Toivottavasti kiire ja stressi pian loppuu ja ehdin lähiaikoina kirjoittaa aktiivisemmin. Mielessä on ihan hirveästi asioita, joista haluaisin blogata.
Tässä pikainen katsaus 25 kilometrin juoksuun, jonka taitoimme Helsinki Running Crew -porukkaan kuuluvien juoksijoiden kanssa sunnuntaina. Olen aiemmin juossut yli 20 kilometriä muutaman kerran, mutta tämä on luultavasti se kaikista pisin ja takuulla ainakin talviennätys. Olen siis suorituksestani kyllä ylpeä. :)
 |
| Todistusaineistoa - yhä hengissä juoksun jälkeen. |
Juoksimme Lauttasaaressa ehkä noin viiden asteen pakkasessa. Reitti oli suunniteltu oivallisesti: 10 km + 10 km + 5 km ja kaikki kolme lenkkiä kulkivat eri reittiä. Niinpä matka meni uusia ja vaihtelevia maisemia ihaillessa ja niitä näitä lörpötellessä. Pidimme kaksi parin minuutin tankkaustaukoa.
Juoksu tuntui siltä kuin pitääkin tuollaisella matkalla – ei vaikeuksia mutta silti sopivan rankkaa. Erityisesti pohkeet ja hiukan myös lonkankoukistajat alkoivat kiristyä loppua kohden ja vaihdoin nastakengät normaaleihin viimeiselle vitoselle. Uskon, että pohkeiden kiristymistä aiheutti ennen kaikkea se, että nastakengät olivat vasta toista kertaa jalassa ja jalka ei ole vielä tottunut askellukseen niillä. Seuraavana aamuna pohkeet ja koukistajat olivatkin aika jumissa, mutta se johtui varmaan myös siitä, että kiirehdin juoksun jälkeen hirveää vauhtia töihin enkä juuri ehtinyt venytellä.
Pitkät juoksumatkat ei ole aiemmin olleet jotenkin mun juttu. Kuten aiemminkin olen sanonut, juokseminen on mulle enemmänkin pään selvittämistä, ei itseni ylittämistä tai äärirajojen kokeilua.
Nyt kuitenkin taisi käydä niin kuin mulle usein käy eli nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun huomasin, että pystyn juoksemaan ilman erityisiä vaikeuksia tuollaisen matkan talviolosuhteissa, niin mieleen hiipi ajatus, että kenties sitä maratonia voisi joskus yrittää. Toisaalta kun osa tuosta porukasta jatkoi 25 km:n jälkeen vielä toiset 25 km, niin ajattelin, että minusta ei kyllä ikinä olisi moiseen eikä varmaan maratonillekaan. :)
Mutta jätän sen harkittavaksi tulevaisuuteen. Se vaatii sitten jo harjoittelua ihan kunnolla, ja nyt ei välttämättä ole oikea tilanne siihen ja ambitiot on ehkä enemmän salin puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti